Lusikkateoria eli teoria jaksamisesta
“Mun lusikat on loppu”, totesi eräs asiakas vastaanotolla.
Lauseessa oli samaan aikaan huumoria, väsymystä ja helpotusta. Helpotusta siitä, että omaa oloa pystyi vihdoin kuvaamaan jotenkin ymmärrettävästi.
Osalle meistä tämä on helposti tunnistettava tilanne. Päivä on vielä kesken, mutta voimat tuntuvat jo käytetyiltä. Keskittymiskyky heikkenee, ärsyyntyminen lisääntyy ja pienetkin asiat tuntuvat raskailta. Silti mieli yrittää puskea eteenpäin, koska “pitäisi jaksaa”. Keho lähettää viestiä, ettei jaksa, mutta aina sitä viestiä ei huomata tai oteta todesta.
Lusikkateoria on yksi tapa hahmottaa tätä ilmiötä.
Lusikkateoria ei ole tieteellinen teoria eikä se perustu tutkimusnäyttöön. Sen taustalla on yhdysvaltalaisen kirjailijan ja bloggaajan Christine Miserandinon vuonna 2003 julkaisema essee. Hän kuvasi arkea kroonisesti sairastavan ihmisen näkökulmasta ja etsi keinoa selittää, miksi kaikki eivät jaksa samalla tavalla arjen kuormitusta ja miten jaksaminen voi olla loppu jopa ennen kuin päivä on puolessa.
Ajatus on yksinkertainen ja siksi hyvinkin toimiva ja arkeen sopivan käyttökelpoinen. Jokaisella meistä on aamulla herätessä tietty määrä jaksamislusikoita käytössä. Niiden määrä ei ole kaikilla sama vaan määrä vaihtelee kunkin elämäntilanteen, kuormituksen, unen, stressin, sairauksien ja monien muiden tekijöiden mukaan.
Jokainen tekemämme teko ja päivän tapahtuma kuluttaa lusikoita
Aamutoimet, työmatka, työpäivän vaatimukset, sosiaaliset kohtaamiset, vastuut, päätöksenteko ja huolenpito muista, ne kaikki kuluttavat jaksamislusikoita. Joskus myös ne asiat, joiden pitäisi olla mukavia, vievät lusikoita, jos oma kuormitustaso on valmiiksi korkea.
Kun lusikat ovat loppu, keho ja myös mieli ovat yksinkertaisesti sillä hetkellä loppuun käytetyt. Silloin ei ole enää kyse tahdonvoimasta vaan siitä, että järjestelmä on hetkellisesti ylikuormittunut. Yöuni tai viikonloppu saattaa palauttaa osan lusikoista, mutta jos kuormitus jatkuu pitkään ilman riittävää palautumista, lusikat eivät enää palaudu normaalisti. Tässä kohdassa ollaan usein jo lähellä uupumusta.
Onko pakko jaksaa, jossei jaksa
Usein kuulee, että jaksaminen on tahdon asia, että sitä taianomaisesti “jaksaa, jaksaa” vaikka ei jaksaisikaan. Kyse on pikemminkin henkilön kuormituksen ja palautumisen suhteesta. Keho ja mieli eivät jaksa loputtomiin jatkuvaa ylikuormitusta. Ne reagoivat, kun kuorma ylittää kantokyvyn.
Lusikkateoria auttaa pysähtymään jaksamisen ajatuksen äärelle lempeämmin. Se ei leimaa, se ei arvostele, eikä se vaadi suoriutumista. Se kutsuu tarkastelemaan omaa arkea uudella tavalla.
Mihin tai millaisissa tilanteissa omat lusikat kuluvat kaikkein nopeimmin. Viekö kanssakäyminen toisen henkilön kanssa erityisesti voimia. Missä kohtaa päivää tai viikkoa huomaa ensimmäisen kerran väsymyksen. Miten palautuminen oikeasti tapahtuu ja mitä se edellyttää. Eikä ainoastaan miten sen toivoisi tapahtuvan tai mitä muut odottavat palautumisen osalta.
Kun nämä asiat tulevat näkyviksi, syntyy tilaa muutokselle. Jos huomaa, että tietyt ihmiset, työtehtävät tai arjen rakenteet kuluttavat jatkuvasti enemmän kuin palauttavat, voi alkaa pohtia, mitä niille on mahdollista tehdä. Kaikkea ei voi muuttaa, mutta lähes aina on kuitenkin jotain tehtävissä. Jos emme voi muuttaa mitään muuta, voimme aina muuttaa omaa suhtautumistamme asioihin ja tapahtumiin! Tai kuten eräs tuttu kertoi huomanneensa, ettei hänenkään sormestaan jää kuoppaa lasissa olevaan veteen, joten duuni on duunia eikä kukaan ole korvaamaton.
Lisää ymmärrystä itseään ja muita kohtaan
Lusikkateoria voi myös lisätä ymmärrystä ihmissuhteissa. Kun molemmilla on yhteinen kieli jaksamisesta, on helpompi suhtautua toiseen myötätuntoisesti ja myös tarkistaa omia odotuksiaan realistisemmiksi. Kumppani, joka tarvitsee enemmän lepoa, ei ole laiska eikä välinpitämätön. Hänellä on ehkä yksinkertaisesti vähemmän lusikoita käytössä juuri nyt. Moni kokee helpotusta jo siitä, että saa sanoa ääneen “minun lusikkani ovat nyt lopussa”. Se antaa luvan pysähtyä ennen kuin keho pakottaa pysähtymään.
Luotsivalossa pysähdytään usein näiden kysymysten äärelle yhdessä. Jos haluat tutkia omaa jaksamistasi lempeästi ja konkreettisesti, voit klikkaamalla tästä varata maksuttoman 30 minuutin tutustumisajan. Se voi olla ensimmäinen askel siihen, että lusikat alkavat jälleen riittää ja elämä muuttuu kevyemmäksi ja helpommin hallittavaksi.
Terapeutti-Heidi Kemppainen – ihmisten voimavarojen suurin fani
Työskentelyssäni yhdistyvät rauhallinen läsnäolo, oivalluksia herättävät kysymykset ja vilpitön kiinnostus ihmisen tarinaa kohtaan. Uskon, että muutos syntyy halusta saavuttaa jotain parempaa kuin mitä juuri nyt on tarjolla. Minulle tärkeintä on luoda tila, jossa on lupa ajatella, tuntea ja kasvaa – omaan tahtiin, omalla tavalla.
Heidin koulutus ja sertifioinnit
Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti
Ammatillinen opettaja (AmO)
Tradenomi (YAMK) liiketoiminnan kehittäminen
Kasvatuspsykologian perusopinnot
Aikuiskasvatuksen perusopinnot
Master Coach
NLP Practitioner
