Miten oppia asettamaan rajoja?
Onko sinulle tuttua, ettet kehtaa sanoa “ei”, vaikka sisälläsi jokin sanoisi, ettet jaksa? Tai tunnetko syyllisyyttä, jos joskus harvoin asetat omat tarpeesi muiden edelle? Et ole yksin.
Moni aikuinen kantaa mukanaan opittua tapaa miellyttää, sopeutua, järjestää elämänsä muiden rytmin mukaan. Rajojen asettamista ei ole opetettu lapsuudessa. Asetetut rajat on myös voitu ohittaa, kyseenalaistaa tai jopa rikkoa. Siksi aikuisena rajojen asettaminen voi tuntua vaikealta, jopa pelottavalta. Hyvä uutinen on: rajojen asettamista voi opetella myöhemminkin.
Ratkaisukeskeinen lyhytterapia tarjoaa lempeän ja tavoitteellisen tavan tutkia omia rajoja ja vahvistaa kykyä pitää niistä kiinni. Tässä blogiartikkelissa avaan, miksi rajat ovat tärkeitä, miten niitä voi oppia asettamaan, ja milloin voi olla aika hakea tukea oman tilan vahvistamiseen.
Miksi rajat ovat niin tärkeitä?
Rajat eivät ole itsekkyyttä – ne ovat itsetuntemuksen ja itsearvostuksen perusta. Ne kertovat, mitä sallin elämääni ja mitä en. Ilman rajoja saatamme altistua kuormitukselle, uupumiselle tai jopa ihmissuhteille, jotka kuluttavat meitä.
Hyvät rajat:
- Suojaavat jaksamistamme
- Antavat meille tilaa olla oma itsemme
- Osoittavat muille, miten meitä voi kohdata
- Mahdollistavat rehellisen yhteyden toisiin
Kun rajat puuttuvat tai ne eivät pidä, olo voi olla jatkuvasti ylikuormitettu, hyväksikäytetty tai voi tuntua jopa siltä, että oma minuus ja tarpeet ovat hukassa.
Voiko aikuinen oppia asettamaan rajoja?
Vastaus on: kyllä voi. Rajojen asettaminen ei ole synnynnäinen taito, vaan se rakentuu kokemusten, opittujen mallien ja oman itsensä tuntemisen kautta. Usein terapiassa asiakkaan ensimmäinen oivallus on: “Minulla on todellakin lupa asettaa rajoja ja pitää niistä kiinni.”
Ratkaisukeskeisessä lyhytterapiassa työskentely alkaa siitä, että tunnistetaan, mitä asiakas tarvitsee voidakseen hyvin. Mitkä tilanteet saavat sinut nielemään oman tahtosi? Missä kohdin sinä jäät jalkoihin?
Terapiassa ei etsitä syyllisiä – ei syytetä myöskään itseä. Sen sijaan tutkitaan rakentavasti, miten juuri sinulle toimivat rajat voisivat näyttäytyä. Harjoitellaan sanoittamista, pysähtymistä, rajojen pitämistä lempeästi mutta jämäkästi.
Pienin askelin kohti vahvempia rajoja
Moni asiakas epäilee, että rajoja pitäessä tulee “ilkeäksi”. Todellisuudessa rajoja pitävä ihminen on usein selkein ja turvallisin toisille. Kun tietää, mitä toinen sallii ja mitä ei, syntyy tilaa rehellisyydelle ja vastavuoroisuudelle.
Esimerkkejä pienistä ensiaskeleista:
- Lupaan itselleni, että mietin ennen kuin suostun
- Harjoittelen sanomaan “tarvitsen aikaa miettiä”
- Kirjoitan paperille, mitä minulle tärkeitä rajoja haluaisin vahvistaa
- Huomaan kehon viestit, kun rajani ovat ylittymässä
- Harjoittelen sanoja, jotka tuntuvat omilta: “Minulle tämä ei tällä hetkellä sovi.”
Terapiassa näitä askelia otetaan sinulle sopivassa tahdissa, sinun tavoitteistasi ja toiveistasi käsin.
Et todellakaan ole tuntemuksinesi yksin!
Jos tunnet että rajattomuus vie sinulta voimia tai ettet enää jaksa mukautua, se on merkki siitä, että jokin sisälläsi kaipaa suojaa. Rajojen asettaminen ei ole vastakkainasettelua eli muita vastaan – se on oman itsensä puolesta ja itseä varten.
Ratkaisukeskeinen lyhytterapia on kevyt mutta syvällinen tapa vahvistaa itseäsi ja opetella ottamaan tilasi takaisin. Tässä ei vaadita suurta muutosta kerralla, vaan pieniä, käytännön oivalluksia, jotka alkavat vaikuttaa arjessa.
Voit varata maksuttoman tutustumiskäynnin suoraan ajanvarauskalenterista:
pro.vello.fi/terapeutti-heidi
Tuo ensimmäinen keskustelu ei sido sinua mihinkään, mutta se voi avata oven kohti parempaa yhteyttä itseesi ja rajojesi vahvistumista. Sinä saat valita tahdin.