Ajatuksia pariterapiasta
Pariterapia herättää monenlaisia ajatuksia ja jopa pelkoja. Tuntuu, että terapeutin läsnäollessa on vieläkin haastavampaa puhua omasta parisuhteesta ja sen tilasta kuin kahdestaan kumppanin kanssa. Yllättävää kyllä, alkujännityksen jälkeen “ulkopuolisen” läsnäolo ja tämän esittämät kysymykset saattavat todellakin helpottaa kadonneen keskusteluyhteyden löytymistä!
Uskaltaako pariterapiaan lähteä ollenkaan, jos siellä vain etsitään syyllisiä?
Pariterapiaan lähteminen mietityttää monia ja vieläpä aika ymmärrettävistä syistä.
Yksi pohtii, miten ulkopuolinen voisi auttaa, jos parikaan ei omasta mielestään enää osaa löytää tietä keskusteluyhteyteen.
Toinen pelkää joutuvansa terapiassa autetuksi tulemisen sijaan istutetuksi “syytettyjen penkille”.
Kolmas ajattelee, ettei pariterapiaan voi mennä yksin ja kun toinen ei ole valmis lähtemään yhdessä terapiaan, ei mitään ole enää tehtävissä parisuhteen pelastamiseksi.
Todellisuudessa pariterapiassa ei etsi syyllisiä. Eikä terapian tai terapeutin tehtävä ole määritellä, kuka on ollut oikeassa ja kuka väärässä. Kun terapian tavoitteena on palauttaa kadonnut keskusteluyhteys ja vuorovaikutus, syyllistäminen on siihen todennäköisesti huonoin reitti. Sen sijaan pariterapiaa voi ajatella sovittelun hengessä: kummallakin on tarpeita ja toiveita, jotka eivät tule kohdatuksi. Joskus kyse on silkasta väärinkäsityksestä, ei ole tullut ajatelleeksi, että toinen kaipaisi syvällisiä pohdintoja maailmankaikkeudesta, kun sellainen ei ehkä itselle ole tarpeellista tai tärkeää.
Ja kun väärinkäsitys oikaistaan, tapahtuu usein jotakin kaunista: yhteys palaa, näkökulmat pehmenevät ja pari löytää toisensa uudelleen.
Kun joku kysyy juuri oikean kysymyksen
Monelle omista ajatuksista ja tunteista puhuminen ei ole arjessa helppoa tai edes tavallista. Siksi on helpottavaa, että vierellä on ammattilainen, joka:
kysyy oivalluttavia, rauhallisesti eteenpäin vieviä kysymyksiä
auttaa kuulemaan toisen tarinan aivan uudella tavalla
avaa paikkaa ymmärrykselle ja lempeälle rehellisyydelle
auttaa pysähtymään sen äärelle, mitä molemmat todella tarvitsevat
Eräässä pariterapiassa toinen puolisoista totesi hetken hiljaisuuden jälkeen:
“En ollut koskaan edes ajatellut, että joku voi kokea tämän asian niin eri tavalla kuin minä.”
Tämä yksi oivallus riitti avaamaan keskusteluyhteyden uudelleen – sen jälkeen he eivät enää tarvinneet terapiaa.
Voiko pariterapiaan tulla yksin? Kyllä voi – ja joskus se on juuri oikea askel.
Pariterapiaan voi tulla mainiosti myös yksin.
Se ei ole epätoivon merkki, vaan rohkea teko oman hyvinvoinnin ja parisuhteen puolesta.
Yksin tullessa voi:
jäsentää omaa roolia ja tunnekokemusta turvallisen ulkopuolisen kanssa
pohtia, millä keinoilla suhdetta voisi ohjata haluttuun suuntaan
tutkia, mitä vielä olisi tehtävissä, onko “joku kivi vielä kääntämättä”
löytää omia uusia näkökulmia, valintoja ja voimavaroja
Joskus yksi puoliso voi muuttaa koko vuorovaikutuksen dynamiikkaa – ja antaa suhteelle uuden mahdollisuuden aivan omalla toiminnallaan.
Terapeutti-Heidi Kemppainen – ihmisten voimavarojen suurin fani
Työskentelyssäni yhdistyvät rauhallinen läsnäolo, oivalluksia herättävät kysymykset ja vilpitön kiinnostus ihmisen tarinaa kohtaan. Uskon, että muutos syntyy halusta saavuttaa jotain parempaa kuin mitä juuri nyt on tarjolla. Minulle tärkeintä on luoda tila, jossa on lupa ajatella, tuntea ja kasvaa – omaan tahtiin, omalla tavalla.
Heidin koulutus ja sertifioinnit
Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti
Ammatillinen opettaja (AmO)
Tradenomi (YAMK) liiketoiminnan kehittäminen
Kasvatuspsykologian perusopinnot
Aikuiskasvatuksen perusopinnot
Master Coach
NLP Practitioner
