Mikä ihmeen vaistotyyppi?
Parisuhteen alkuhuumassa on helppo olla yhtä mieltä miltei kaikesta: mitä syödään, millä puolella sänkyä nukutaan ja mikä sarja katsotaan seuraavaksi. Mutta kun arki asettuu ja ihmiset alkavat palata omaan vaistojensa sanelemaan rytmiin, voi alkaa kummasti tuntua siltä, että toinen puhuu ihan eri kieltä. Sukat, seura vai syvä katse – millä tavalla sinä lataat omat akkusi?

Vaistot? Mitkä ihmeen vaistot? Ja mikä ihmeen vaistotyyppi?
Meissä jokaisessa on eräänlainen ensisijainen tapa olla tässä maailmassa. Enneagrammiteorian mukaan niitä on kolme: itsesuojelu, sosiaalinen ja vetovoima (eli one-to-one). Ne eivät ole persoonallisuuksia, vaan kuin sisäisiä navigaattoreita, jotka ohjaavat siihen, mikä tuntuu tärkeältä – ja mikä kuluttaa tai lataa energiaa.
Itsesuojelija haaveilee villasukista, hiljaisuudesta ja siitä, ettei kukaan koske tai puhu ihan hetkeen. Parisuhteessa tämä tyyppi tarvitsee rauhaa, omaa tilaa ja ruokaa. Mieluiten lämpimässä. Hän ei ole etäinen – hän vain lataa. Ja latautunut itsesuojelija on usein ihana, lämmin ja läsnä. Mutta ensin, se oma hetki.
"Yksi vetäytyy, toinen rakentaa yhteisöä, kolmas etsii katsetta – ja kaikki tarvitsevat rakkautta."
Sosiaalinen tyyppi sen sijaan saa virtaa ihmisistä. Hän kaipaa yhteistä tekemistä mielellään isommassa porukassa, keskusteluja, illanistujaisia ja tunne siitä, että “me kuulutaan johonkin”. Parisuhteessa tämä tyyppi haluaa jakaa elämää, ajatuksia, yhteisiä projekteja. Hän ei ole takertuva – hän vain kaipaa yhteyttä. Meitä ja mielellään useampaa ihmistä ympärilleen saman aikaisesti.
Vetovoimatyyppi haluaa syvää, intensiivistä kahdenkeskistä aikaa. Hän ei kaipaa suurta ihmispaljoutta, vaan sitä yhtä tärkeää ihmistä, johon uppoutua. Parisuhteessa ja muissakin ihmissuhteissaan hän kaipaa katsetta, kosketusta, läsnäoloa, syvää yhteyttä toiseen. Hän ei ole vaativa – hän vain haluaa tuntea, että tämä suhde elää. Nyt.
Ja kun nämä kolme kohtaavat arjessa… no, välillä voi tulla toiveiden yhteentörmäyksiä.
Toinen vetäytyy villasukkiin juuri kun toinen haluaisi lähteä porukalla brunssille. Kolmas seisoo keskellä keittiötä sydän auki ja katse valmiina, ja ihmettelee, miksei kukaan katso takaisin.

Ei hätää! Tämä ei välttämättä ole haaste, vaan mahdollisuus syvempään ymmärrykseen ja yhteyteen
Kun tunnistat oman ja kumppanisi vaistotyypin, opit myös näkemään, mistä toisen käyttäytyminen kumpuaa. Tarpeet eivät ole uhka, vaan viesti siitä, mikä on tärkeää. Lempeästi sanoitettuna, niistä voi tulla siltoja eikä kuiluja.
👉 “Huomaan, että sulla on nyt tarve olla hetki ihan omassa rauhassa – mä lähden kävelylle, ja jutellaan sitten rauhassa.”
👉 “Mä kaipaisin vähän yhdessäoloa – voitaisko kutsua kavereita kylään, lähteä porukalla mökille tai mennä kaikki syömään yhdessä?”
👉 “Voisitko tulla hetkeksi lähelle? Ihan vaan olla ja katsoa toisiamme?”
Lopulta kyse ei ole siitä, kuka on oikeassa. Vaan siitä, miten me opitaan kuulemaan toistemme virtaa – ja ehkä joskus, ladataan akkuja yhdessä.
Tunnistitko itsesi? Tai ehkä kumppanisi?
Mikä on sinun tapasi palautua ja kokea yhteyttä? Kommentoi alle ja jaa ajatuksesi – ehkä joku toinen saa siitä juuri sen oivalluksen, jota kaipasi.